”I was only an aspiring dictator. I was never a real dictator.” – Augusto Pinochet

Banaanivaltio on käsite, joka joidenkin mielessä nostattaa lähes kansallisromanttisia mielikuvia rohkeista vallankumouksista, parrakkaista sikareita polttavista ja tyylikkäästi pukeutuvista diktaattoreista ja slummeissa asuvista sorretuista maanviljelijöistä, jotka totalitaarisen junttavaltion jatkuvan valvonnan alla viljelevät, no, miksei vaikkapa banaaneja. Ja tietenkin kaupungin kadut täynnä vanhoja 50-luvun jenkkiautoja ja sambamusiikkia. Kyseessä on siis yleensä poliittisesti epävakaa, epädemokraattinen diktaattorivaltio, jonka pääasiallinen tulonlähde on juuri se köyhien maanviljelijöiden selkänahasta revitty maatalous (sekä joissain tapauksissa nykyään myös turismi) ja jota johtaa yleensä korruptoitunut hallinto tai vaihtoehtoisesti tuo yllämainittu jefe grande.

Me, eli länsimaat, tuomitsemme banaanitasavaltoja (tai lähinnä niiden hallintoja) juuri sen takia että ne edustavat tätä ihmisoikeuksien sortoon helposti taipuvaa valtiotyyppiä. Mutta olemmeko koskaan ajatelleet, miten me itse pärjäisimme tuossa tilanteessa? Onhan se aina helppoa kritisoida ja tuomita muita, mutta heitetäänpä haaste: olisitko sinä muka kovempi kuin Castro tai pärjäisitkö pidempään kuin Pinochet, jos sinusta tehtäisiin nyt pienen saarivaltion el presidente?

Ennen kuin nyt juokset lähimpään ylijäämävarastoon hankkimaan sen vihreän paidan ja baretin ja lähdet värväämään itsellesi palkkasotureita Norjasta samalla kun kasvatat tuuhean parran ja käyt solariumissa, rauhoitutaanpa hetken. Tätä vallankumousta, tai tässä tapauksessa lähinnä vallassapysymistä, pystyt nimittäin johtamaan ihan omalta kotisohvaltasi tai työpöydän äärestä eikä siihen tarvita muita aseita kun tietokone ja siihen liitetty hiiri. Ja tietenkin se tärkein, diktatuurisin vivahtein maustettu simcitymäinen Tropico 3. Joten, ei muuta kuin hasta la victoria siempre!

Tropico 3 on siis (ellette jo tässä vaiheessa sitä hoksanneet) tietokonepeli, mutta strategiapelien hukuttamassa pelimaailmassa se edustaa jotain hieman uskaliaampaa ja rohkeampaa kun loppuunkoluttu tematiikka “päivä galaksin pormestarina” tai “vuosituhat sivilisaation yliherrana”. Pelaaja toimii Tropicossa pienen saarivaltion presidenttinä, joka jatkuvasi joutuu pitämään pienen valtionsa pyörät pyörimässä, samalla kun hän yrittää tehdä saarestaan sikari-imperiumin tai vaikkapa turistirysän. Ja niillä ”pyörillä”  tarkoitan siis kansalaisia, noita valtion omistamia pieniä työmyyriä, joiden tärkeimmäksi tehtäväksi jää raataminen niska limassa jotta valtion (sekä sinun henkilökohtaiselle sveitsiläiselle) pankkitilille kilahtaa rahaa vientituotteiden (tupakan, rommin tai hedelmien) ja turismin muodossa. Kansan kärsiessä nälkää kaupunkia ja saarta voikin sitten näillä hyvin ansaitulla rahoilla laajentaa erinnäisillä rakennuksilla aina asunto(kerros)taloista farmeihin tai rantabaareista kirkkoihin. Unohtamattakaan niitä elintärkeitä poliisiasemia ja armeijatukikohtia. Tai mikseipä vaikka Rio de Janeirosta pöllitty Jeesus-patsas kaupungin viereen?

Mutta koska kyseessä on ainakin näennäisestä demokratiasta, näillä työmyyrillä on myös oikeuksia ja vaatimuksia. Ja niitä kannattaa kyllä ihan oikeasti pitää silmällä, sillä muuten voi käydä huonosti, jos ei salamurhan muodossa niin ainakin presidentinvaaleissa. Tästä pitää huoli mm. kansalaispuolueet, jotka jaksavat sinnikkäästi heittää presidentin norsunluupöydälle vaatimuslistojaan. Kommunistit vaativat parempaa terveydenhuoltoa, nationalisteille pitäisi rakentaa presidentin lapsuusmuseota, lojalistit haluaisivat maan rajat visusti kiinni ja uskonnolliset kaipaavat kirkkoa kaupunkiin. Ja samalla se talous muka pitäisi pysyä kurissa, muuten kansa mesoaa kaduilla ja USAhan ja Neuvostoliitoon (peli sijoittuu siis kylmän sodan aikalinjalle) on syytä pitää hyvät välit, muuten avustustukihanat väänetään kiinni ja pahimmassa tapauksessa jommankumman supervallan valloitusjoukot riehuvat yhtäkkiä rannoillasi. Siis hei, tämänkö piti olla muka hauskaa?

Jottei päivä rantaparatiisin presidenttinä tuntuisi aivan liian ahdistavalta, hänellähän pitää olla jonkinlaista diktatuurista valtaa, eikös? Eihän Fidelkään pelkästään patsaita ja taloja pystyttämällä pysynyt Kuuban valtaistuimella yli 50 vuotta. Joten nyt päästäänkin Tropicon valttikorttiin. Presidenttinä pelaajalla on täysi valtuus lainsäädäntöön tai sitäkin kovempien otteiden valtuuttamiseen. Pehmeämpi pelaaja voi ajaa läpi parempaa sosiaaliturvaa ja saman sukupuolen avioliittoa samalla kun hän käärii hieman omaa rahaa harmittomasti mustien rakennuslupien ja supervalloille sanktioitujen ydinkokeiden avulla kun taas karkeampi kovis voi päätyä teloittamaan valtion kriitikot avoimesti kaduilla, määrätä maa sotatilaan sekä samalla ajaa työläisten palkat niin alas ettei kukaan pääse saaresta pois, kuitenkaan unohtamatta sitä Presidentin Vuosipäivän julistamista. Molemmissa tapauksissa pelaaja kärsii jonkinlaisista seurauksista, joten ehkä jonkinlainen kultainen keskitie näiden radikaalivalintojen väliltä pitäisi löytyä.

Tropicossa valtiot toimivat siis eräänlaisina muurahaisfarmeina, joita pelaaja voi mieltymyksensä mukaan ohjailla ja testailla, kunhan toisaan muistaa että jokaisella päätöksellä on seurauksensa. Ja juuri se tekee mielestäni Tropicosta ainakin minunkaltaiselle megalomaanikolle viehättävän. Ja verraten muihin geneerisiin kaupunki- tai valtiosimulaattoreihin, niin kyllähän nyt rehellisesti diktaattorina toimiminen on paljon hauskempaa, eikös? Pelattuani siis Tropicoa nyt jonkin aikaa, voin todeta että siitäkin huolimatta että banaanivaltioiden pääjefet tuskin koskaan tulevat voittamaan Nobelin rauhanpalkinnon, näillä ”kansan rakastamilla” ilkimyksillä on kyllä kova urakka pysyä elinaikaisessa vallassa.

Joten, jos haluat itse kokeilla elämää saaristo-autokraattina tai sinua kiinnostaa ihmisten piinaaminen ilman (oikeaan) vankilaan joutumisen riskiä, suosittelen joko ostamaan Tropico 3:n halvalla tai sitä ennen ainakin tutustumaan siihen.

Mainokset

0 Responses to “”I was only an aspiring dictator. I was never a real dictator.” – Augusto Pinochet”



  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Suosituimmat artikkelit

Arkistot

Chride Twitterissä

Mainokset

%d bloggers like this: