Viserrys on viikon luontoääni

Rehellisesti sanottuna, en ole koskaan tajunnut Twitteriä.

Tiedän että kyseessä on käsittämättömän tunnettu minibloggersivusto eli verkkosivun muotoinen globaali SMS-palvelu, en vain ole koskaan ymmärtänyt kyseisen sivun käyttötarkoitusta. Kyse nyt ei missään nimessä ole siitä, ettenkö tajuaisi sosiaalista verkostointia konseptina tai sen hyvinkin laajaa ja monipuolista merkitykstä meidän alati pienenevässä maailmassamme. Enkä myöskään edusta väkinäistä nettierakoitumista, olenhan itsekin ollut osa globaalia salaliittoa jota Facebookiksi kutsutaan jo lähes kymmenen vuotta, minulla on sähköpostiosoite (duh!), minulla oli (siihen aikaan kun Altavista oli the hakukone) jopa oma kotisivukin ja minulla on käyttäjätunnuksia useilla keskustelufoorumisivuilla. Minulla on myös tili mm. Steamissa, Picassassa ja Spotifyssa. Niin, ja onhan minulla jopa tällainen blogi, josta voin vapaasti tyrkyttää merkityksettömiä mielipiteitäni teidän kaikkien lukijoiden kurkuista alas (muhahaha!).

Joten voin siis rehellisesti kutsua itseäni hyvinkin avoimeksi ja sosiaaliseksi, jos nyt sosiaalisuus on mitattavissa virtuaalisesti naamakirjan ystävien ja tykkään-klikkausten määrän tai foorumien postausten perusteella (ja tottahan toki se on!). Mutta siitäkin huolimatta, Twitter on palvelu joka monestakin syystä ei ole koskaan vetänyt minua puoleensa. Päinvastoin, olen ajoittain tuntenut jopa ylpeyttä siitä etten ole sortunut “twiittamaan” siitä mitä ruokalautaseltani juuri nyt löytyy tai seurannut julkkisten suoltamaa tyhjänpäiväistä huumehuuruissa kirjoitettua elämänfilosofiaa.

Joten miksi olen nyt mennyt ja myynyt sieluni viimeiset rippeet halvalla tälle sosiaalipornon saatanalle? Ja voiko kukaan minut enää pelastaa?


Jotta me ymmärtäisimme tätä absurdia ja täysin järjetöntä päähänpistoa, analysoikaamme hieman sen taustalla piilevää ajatuskulkua. Antipatiani twitterointia kohtaan (näin jälkeenpäin ajateltuna) ei ehkä sittenkään koskaan perustunut sivuston rooliin yllämainitun sosiaalipornon edistäjänä. Sillä itsensäpaljastelua harrastavat jo lähes kaikki Facebookin, Foursquaren,  Google Mapsin tai YouTuben kaltaisten palvelujen käyttäjät, joten Twitterin leimaaminen olisi ehkä siinä mielessä hiukan epäreilua. Kyse on ehkä lähinnä siitä profiilista minkä juuri Twitter kantaa mediassa ja julkisuudessa. Sivusto mainitaan yleensä “tietolähteeksi” mm. Paris Hiltonista, David Hasselhoffista tai Miley Cyrusista puhutessa tai sitten iltapäivälehdet kirjoittavat siitä kuinka presidentti Barack Obama tai pääministeri Kiviniemi päivittävat viserryksiään vessasta käsin samalla kun samaiset lehdet muistavat listata ketkä maailman julkkiksista omivat sivustolla eniten seuraajia.

Toisin sanoen, Twitter ei ole mielestäni ollut vakavasti otettava verkostointisivu vaan puhtaasti kansan voyerismin tarpeen tyydyttäjä ja julkkisgroupien ykkösmesta. Tätä väitettä tukevat myös näköjään jotkut tutkimuksetkin. Mutta jos kaikki juorujanoni tyydyttävät tiedot löytyvät jo sieltä iltapäivälehtien verkkosivuilta ja kun esim. Facebookin kommunikaatio ei Twitterin tavoin rajoitu 160 merkiin eikä se muistuta muinaisten BBS-purkkien nörttikieltä @ ja #-merkkineen, niin mitä tällä viserrys-sivustolla sitten oikeasti on annettavana minunkaltaiselle ihmiselle?

Oman teoriani mukaan, toimivan (ja näin ollen myös yleisöä koukuttavan) sosiaalisen kommunikaation salaisuus on aina ollut yksinkertaisuus ja palkitsevuus (ns. instant gratification). Ja olisihan se kivaa jos samaa sivustoa käyttäisi pari kaveriakin, sillä kuka nyt haluaisi luennoida tyhjälle salille. Käyttäjä siis haluaa helpon käyttöliittymän, johon ei ole sotkettu turhaa sälää ympärille ja samalla sen hyvänolon tunteen, joka syntyy siitä kun kanssaihmiset reagoivat häneen kommentoimalla ja “tykkäämällä”. No, tämähän kuulostaa melkein ihan normaalilta ihmisluonteelta, eikös? Juuri tämän takia esim. MySpace ei sosiaalisena verkostona ole noussut samalle tasolle kuin Facebook, sillä se on vanhanaikainen, sen käyttö on hankalaa ja se on graafisesti sotkuinen (huom: sivustoa remontoidaan paraikaa täysin uusiksi, joten tietona perustuu vanhaan layouttiin). MySpacea käyttävätkin nykyisin lähinnä jenkit sekä bändit, sillä sen ehdoton valttikortti on sen musiikinjako-ominaisuus. Verraten Facebookin, joka vuosien varrella muistuttaa entistä enemmän Sims-virtuaalielämän luontiprosessia, Twitterin (jossa esim. profiililuonti rajoittuu pelkästään nimeen ja kaupunkiin) suosio taas piilee juuri sen yksinkertaisuudessa ja avoimuudessa.

Ja omasta mielestäni viimeksimainittu on se ehdoton osatekijä, joka erottaa tämän luontoäänisivuston meidän kaikkien rakastamasta pärstäkirjasta.

Lyhyt Twitter-tutoriaali on ehkä paikallaan tässä vaiheessa: Twitter perustuu yksinkertaiseen tilaajajärjestelmään (followers), jossa käyttäjä seuraa haluamansa tiliä, joka voi olla henkilö, firma tai muu instanssi (esim. Suomen presidentti tai televisio-ohjelma), jolloin hänen pääsivulleen, eli ns. newsfeediin, ilmestyy kaikki sen tilin postaukset. Facebookista eroten, kyse ei ole molemminpuolisesta liikenteestä, eli toinen osatekijä ei näe sinun postauksia ellei hän seuraa juuri sinua (joka näin nettiparanoidin silmin on hyvä asia). Stephen Fryn ei siis tarvitse lukea läpi n. 2,5 miljoonaa postausta pääsivulta kun hän aamulla kirjoittautuu Twitteriin. Tämän lisäksi, Facebookin verrattuna Twittertilit ovat noin 99% tapauksissa avoimia, eli kuka tahansa pystyy seuramaan kenen tahansa tiliä ja lisäksi superjulkkisten tilit tarkistetaan myös sivuston toimesta, joten Barack Obaman varmistettu tili on siis ihan oikeasti Barack Obama (tai vähintään “USAn presidentin virallisen Twitterpäivitysavustajan” pyörittämä tili). Itselläni on mm. Microsoftin tuore toimari Stephen Elop, näytteljä John Cleese ja elokuvaohjaaja David Lynch seuraajalistallani. Ylipäätänsä kliinisempi termi “seuraaja” antaakin mielestäni hieman eri sävyn kuin Facebookin tunteisiin vetoavampi “ystävä”. No juuri tästä avoimuudestahan johtuen julkkikset sekä muut mediassa nähtävät narsistiset persoonat rakastavat Twitteriä ja media rakastaa siis myös näinollen Twitteriä.

Okei, mutta tämä ei vieläkään selitä miksi minut löytää sieltä?

Paras selitys on lyhykäisyydessään tämä: totesin lopulta että Twitter, kaikesta naurettavuudestaan ja järjettömyydestään huolimatta, on kuin globaalisti avoin ihmisten ja erilaisten instanssien välinen RSS-syöte. Ja RSS-syötteitähän käyttävät ihan oikeat ja vakavat aikuiset, eikös? Ehkä juuri sinultakin löytyy jokunen uutis-sivusto tai blogi syötelistaltasi?

Ja vaikka samojen kavereiden kanssa kommunikaatio sujuu ehdottomasti helpommin ja monipuolisemmin Facebookin kautta ja blogeja lukee ihan “raakanakin”, niin Twitteristä luettu postatus on (juuri sen rajoitusten ja yksinkertaisuuden takia) ehkä eräällä tavalla suorempaa, se ei ole yhtä “prosessoitu tuote” kun blogiartikkeli tai jopa nykyisin Facebook-statuspäivityskin. Useita blogeja, uutis-sivuja ja ihan yksittäistenkin firmojen tapahtumia seuranneena (RSS-syötteinä sekä raaka-versiona), tällainen tiedonsaanti on kiva lisä. Ja välillä lyhyt tweet (eli Twitter-postaus) voi antaa lukijalleen jotain sellaista (esim. linkki, mielipide, kuva), mitä ei vältämättä blogista tai uutisartikkelista löydykään. Twitter on siis, näin ajankohtaista vertauskuvaa käyttäen, kuin E-lisäaineeton sivuannos Facebook/blogi/uutismuhennokselle. Sitäpaitsi hei, jos minua ei oikeasti kiinnosta Britney Spearsin tai Charlie Sheenin kaltaiset skandaalikoheltajat, niin eihän niitä tarvitse seuratakaan. Minä seuraan mielummin Anthony Bourdainia tai Jaques Boissonsia.

En vieläkään tajua Twitteriä täysin (ehkä en koskaan tajuakaan) enkä tule käyttämään sitä pääasiallisena verkostona, lähinnä siitä syystä että ehdottomasti suurin osa kontakteistani (ystäviä tai ei) on Facebookissa. Mutta tajuan kyllä nyt sen massivisen suosion ja kokeiltuani sitä pari päivää, on pakko myöntää että tämä linnunlaulu kuulostaa kyllä ihan kivalta näin taustaäänenä. Ainakin vielä tässä vaiheessa.

 

Mainokset

1 Response to “Viserrys on viikon luontoääni”


  1. 1 Saarinen 31.03.2011 15:58

    Hmm.. nu fick du mig intresserad. Jag har haft samma ointresse som du until now.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Suosituimmat artikkelit

Arkistot

Chride Twitterissä

Mainokset

%d bloggers like this: