Tuli iso jytky! So what?

Viime sunnuntaina pidetyt lähes trillerinomaiset eduskuntavaalit tullaan muistamaan Suomessa pitkään. Kokoomus nousi historiallisesti ensimmäistä kertaa suurimmaksi puolueeksi ja se voidaan näinollen kruunata vaalien ehdottomaksi voittajaksi, samalla kun eduskunnan tähän mennessä suurin Keskusta kärsi katastrofaalisen tappion ja tippui neljännelle sijalle. Karvaan tappion kokivat myös Vihreät. SDP sai hopeasijan, mutta menetti niinikään kolme paikkaa. Ainoa puolue joka teki nettovoittoa näissä vaaleissa oli nuo kansan rakastamat inhokki-oikeistopopulistit, eli Perussuomalaiset, jotka valtasivat eduskunnan maavyöryvoitollaan. Niin, ja politiikan konkari Paavo Väyrynen tippui eduskunnasta.

Seurasin itse eduskuntavaaleja Yleltä ensimmäistä kertaa elämässäni ja voinkin myöntää että nuo tunnit olivat vähintäänkin yhtä raastavat kuin Idolsin finaaliäänestykset. No okei, jopa jännittävämmät, ainakin jos puhutaan tämän kauden Idolsista. Äänten laskentatilanne eli koko ajan, tilanne muutui ja kynnet meinasivat loppua kesken odotellessani kuvaruudun päivitystä kannatus- ja paikkamääristä. Ja no, myönnettäköön, sieltähän se ylimainostettu ”jytky” sitten lopulta tulikin ja kun totuus, tuo ikuinen kylmä pyyhe, lopulta iski päin naamaa, mieli oli tyhjä. Miten helvetissä näin pääsi käymään? Ja miten tässä nyt tulee käymään? Joudunko suomenruotsalaisena pakenemaan Ahvenanmaalle vai jäänkö suunnittelemaan sissisotaa nyt ennenkuin rajat menevät lopullisesti kiinni? Näin edessäni kuinka Suomi hetkessä palaa takaisin kekkoslovakian aikoihin enkä ole koskaan tuntenut oloni niin turvattomaksi ja eristäytyneeksi.

Elämme nyt tiistaita, vaalipäivä +2. Aurinko paistaa, vaalikoneistojen tykistö on hiljentynyt ja savu alkaa vähitellen hälventyä. Avaan silmäni ja huomaan että Suomi on vielä täällä, samassa muodossaan kuin eilenkin. Halla-Ahon johtamat fasistiset mustiinpukeutuneet turvallisuusjoukot eivät marssikkaan kaduilla, Timo Soinia ei kutsuta mediassa Johtajaksi eikä maahanmuuttajia ja suomenruotsalaisia joukkoteloiteta kaduilla. Mutta mitä sitten tapahtui tuonna kohtalokkaana ”sinivalkoisena sunnuntaina”, jolloin nationalismi voitti ja liberalismi tapettiin?

No, aloitetaan ihan tilastoista: 70,4% Suomessa asuvista äänesti näissä vaaleissa (ennätyslukema, muuten). Näistä äänestäjistä 19% suomalaisista äänesti Perussuomalaisia, 81% ei. Nämä 81 prosenttia äänestivät siis jotain ihan muuta; vasenta, oikeaa, vihreätä, piraatteja, Jumalaa, vähemmistökieltä tai Aku Ankkaa. Tai Keskustaa. Lähes 560.000 ihmistä nostivat siis Perussuomalaiset pronssisijalle. Puolue ei siis kaikesta puheestaan huolimatta voittanut. Eikä todellakaan koko kansan enemmistöllä, vaikka ulkomaan median kauhuskenarioiden perusteella näin voisi kuvitella. Mutta, ne onnistuivat lisäämään paikkamääräänsä eduskunnassa käsittämättömät 800% (+34 paikkaa eduskunnassa vuoden 2007 vaaleihin verrattuna) ja pääsevät suurella todennäköisyydellä, jos nyt Suomen demokratia on reilu ja oikeudenmukainen, näinollen hallitukseen.

Mutta, samaisessa hallituksessa istuu myös mitä ilmeisimmin SDP ja Kokoomus (ja mahdollisesti myös RKP), kaksi hyvinkin polarisoivaa ja eri arvomaailmaa edustavaa puoluetta. Perussuomalaiset eivät siis öykkäröi ja riehu diktatuurisin ottein yksin Arkadianmäellä. Tämän lisäksi on hyvä muistaa että karismaattista Soinia lukuunottamatta näistä 39 tulevista Perussuomalaisten kansanedustajista hyvin harvalla on kokemusta politiikasta tällä tasolla (jos ollenkaan) ja 34 niistä ovat täysin keltanokkia sillä areenalla. Tämä on fakta joka tuli selväksi jo vaalien aikana ja puolueen kokemattomuutta on kritisoitu myös jälkeenpäin. Poliittiset asiantuntijat ovatkin uskaltaneet väittää että seuraavassa hallituksessa virkamiesten rooli konsultteina tulee olemaan entistä korostetumpi juuri tämän kokemattomuuden takia. Poliittisesti katsottuna edessäämme on siis eräänlainen yhden miehen orkesteri: Timo Soini & Muut. Ja yksi ihminen ei pysty yksin muuttamaan politiikkaa, siihen tarvitaan kokonainen puolue, tämän totesi jo Benjamin Franklin.

Uskallan myös väittää että Soinissa piilee sen verran pragmaatikkoa, että hän ymmärtää sen tosiasian että nyt Perussuomalaiset ovat siinä kauan odotetussa hallitusasemassa eivätkä enää oppositiossa, jossa on helppo olla vapaasti radikaali. Hallituspuolueen on tehtävä yhteistyötä muiden kanssa ja välillä/usein myös kompromisseja, muuten se asema voi viimeistään seuraavien vaalien kohdalla olla uhattuna. Lähes apokalyptiset uhkailut siitä että mm. Portugalin tukipaketit tulisivat kaatumaan pelkästään Soinin takia eivät pidä paikkaansa, siitä huolehtii euroalueen johtajat. Soini..eikun Perussuomalaiset eivät siis tule saamaan tahtoaan läpi pusketen, vaan varovasti hiomalla. Sillä kuten jo vaalien aikana huomattiin, (mahdollisten tulevien) hallituspuolueiden linjaukset eivät vältämättä mene yksi yhteen Soin..siis Perussuomalaisten kanssa. Kaiken lisäksi myös puolueen kansanedustajien välillä on linjauseroja, eli PS:n yhtenäisen linjan löytäminen voi osoittautua luultua vaikeammaksi. Ja erityisesti tällaiselle marginaalipuoluelle, jolla on paljon näytettävää ja todistettavaa, tämä aika tulee olemaan hyvinkin tärkeä. Veikkaan myös että kun kerran on maistanut tämän tasoista voittoa, ei enää mieli takaisin pienpuolueeksi, ellei muuta niin raha kelpaa aina. Joten populistiasenteet kannattaa jättää eduskuntatalon narikkaan. Toisin sanoen, en itse usko että tämä ”jytky” tulee olemaan hyvinkään radikaali muutos politiikassa, ainakaan ihan heti.

Merkittävin muutos sen sijaan tapahtui kansassa. Ja tämä taas oli ilahduttavaa huomata. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kansa kiinnostui politiikasta (ainakin näistä vaaleista). Sitä ei enää rinnastettukaan stagnoituneeseen status quo-tilanteeseen, jossa mikään ei oikeasti koskaan muutu, vaan näkemys siitä että nyt saataisiin pakkaa sekoitettua ja muutos aikaan, sekä vastavoima tälle kasvavalle populismirintamalle, sai aikaan ennennäkemättömän ryntäyksen vaaliuurnille. Ja tämä kiinnostus ei ole näyttänyt laantuvat vaalitapahtumankaan jälkeen. Konkreettista toivoa paremmastakin on jo nyt nähtävissä. Tämän lisäksi jos jotain, niin todistetusti osoitettiin että Suomessa vaalien jokaisella äänellä on vaikutusvaltaa. Vaikken itse äänestänyt Perussuomalaisia enkä millään tavoin yhdy heidän linjauksiin ja arvomaailmaan, en voi muuta kun nostaa hattua tämän empiirisen kokeen tulokselle: demokratia Suomessa toimii (vaikkakin ei täysin ongelmitta). Sillä vaikka lopputulos ei vakuuta, prosessi toimii siitäkin huolimatta. Ja se on hyvä asia. Kuten Tarja Halonenkin totesi, ”on positiivinen asia, että Suomessa muutos merkitsee sitä, että rynnätään vaaliuurnille eikä kaduille.”

Ehkä juuri siitä syystä en tunne tarvetta nostaa itseäni moraalisesti korkeammalle tasolle ja tuomita niitä jotka äänestivät Perussuomalaisia (sillä silloinhan itse syyllistyisin juuri siihen samaan elitismiin jota Perussuomalaiset ja niitä äänestävät vihaavat). Ne tekivät sen varmaan ihan omasta mielestään hyvistä syistä. Sen verran naiivi myönnänkin olevani, että uskon jokaisen ihmisen äänestävän sitä puoluetta joka heidän mielestään ajaa (maailmaa ja) Suomea parempaan suuntaan (vaikka näin ei ehkä tapahtuisikaan). Joten vaikka persuja äänestävistä (ja puolueen ehdokkaista) osaa voidaan estotta luokitella rasistinatseiksi tai protestiääniksi, eivät he kaikki sitä ole. Osa on tavallisia työtä tekeviä perheellisiä ihmisiä, jotka ovat vain pettyneet vaalikohun tuhoamaan Keskustan, EU-tukea jatkuvasti maksavaan Kokoomuksen ja oppositiossa istuvan SDP:n ikuiseen valtapeliin jossa ministerinsalkut vain vaihtavat omistajaa keskenään, ja nyt (näinä taloudellisesti vaikeina aikoina jne.) he etsivät vaihtoehtoa joka tekisi Suomesta paremman paikan elää. Ja koska Vihreät ovat liian liberaalihippejä ja Vasemmisto liian vasempaan kallistuva, valinta nyt sattui osumaan Perussuomalaisiin. Valitettavasti.

Joten, rakkaat suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat, homot, lesbot, viherpipertäjät, hipit, postmodernin tekotaiteen kannattajat ja muut vapaata, kansainvälistä arvomaailmaa edustavat liberaaliystäväni, älkäämme nyt kuitenkaan sortukoo tähän pelkokulttuurin suoltamaan propagandaan ja muutaakoo Lontooseen tai Amsterdamiin pakoon, vaan pysykäämme rohkeasti täällä piikkirajojenkin sisällä (jos ei muuta, niin protestiksi)! Sillä tämä on loppujen lopuksi ainoa kotimaamme, ja siihen me olemme oikeutetut. Ja jos kansanedustajaehdokkaat haluavat uhota meitä nakkikioskin jonossa siksi että me puhumme ruotsia (johon me myös olemme oikeutetut), niin Paavo Lipposta siteeraten; so what?! Puolue saisikin hyvää mainosta siitä Seiska-lehden lööpeissä.

Ja jos ei muuta, niin toivottavasti nähdään taas neljän vuoden kuluttua vaaliuurnilla samalla intensiteetillä. Jos sitä odotellessa kaipaat konkreettista selviytymisneuvoa, suosittelen lämpimästi lukemaan tätä.

Tack och godnatt!

Mainokset

1 Response to “Tuli iso jytky! So what?”


  1. 1 Marko "Fobba" Forss 22.04.2015 20:01

    Lukiessani näitä perussuomalaisjuttuja harjoitan aina seksiä 15-vuotiaan somalipojan kanssa. Katson nytkin poikaa, kun hän imee kaluani ja näen, kuinka siemennesteeni valuu pojan suupielistä. Somalipoika tosiaan osaa nämä suihinottohommat. Välillä poika antaa minun panna takaapäin ja laueta peräsuoleensa. Anaaliyhdynnän aikana pojan sulkijalihas alkaa usein hallitsemattomasti supistella kyrpäni ympärillä, jolloin laukean pojan peräsuoleen.

    Äärettömän kiihottavaa näin nelikymppisen poliisin näkökulmasta saada oikein kunnolla komeaa 15-vuotiasta somalipoikaa.

    Terveisin
    Marko ”Fobba” Forss
    Ylikonstaapeli Helsingin poliisilaitos


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Suosituimmat artikkelit

Arkistot

Chride Twitterissä

Mainokset

%d bloggers like this: